Kulttuuri hyvinvoinnin kauppatavarana

Tämä blogitekstini on alunperin julkaistu Kulttuurituotannon YAMK 2015 -blogissa 26.4.2015.

Vuokko Hovatta on Helsingin Sanomissa huolissaan siitä, että taiteen arvosta ei puhuttu vaalien alla: ”Keskustan vaaliohjelmassa oli kulttuuripalvelut mainittu ainoastaan tällaisina hyvinvointia ja terveyttä edistävinä. Taiteen merkitys on paljon monisyisempi, ja taiteella on ihan oma kieli, jota taide puhuu. Sen tehtävä on avartaa ihmistä eikä toimia hyvinvoinnin kauppatavarana.”

Tämän kommentin kirvoittamana käytän soveltavaan taiteeseen perehtyneen kulttuurituottajan puheenvuoron. Alkuun totean, että tämä ei ole poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan. Tämä on kulttuurituottajan pohdintaa siitä, mitä keskustan kulttuurilinjaus toteutuessaan voisi olla, mitä taide hyvinvoinnin kauppatavarana on ja häviääkö siinä todellakin taiteen kieli?kynat_nettiin

Keskustan kulttuurilinjauksessa rahoitusta ei olla lisäämässä, vaan sitä suunnataan laajemmin muun muassa kulttuurin saavutettavuuteen, matalan kynnyksen luovuuteen kannustamiseen sekä hyvinvointia ja terveyttä edistäviin toimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi taiteen jalkautuminen taidetalojen seinien ulkopuolelle ja taiteen soveltavat muodot, josta yhtenä esimerkkinä laitoksissa tehtävä kulttuurinen työ.

Toteutuessaan kulttuurilinjaus vaikuttaisi kulttuuriammattilaisten työllistymisprofiiliin ja koulutustarpeisiin, sillä taiteilijat eivät ole yksi ja sama osaamismassa. Aivan kuten leipurit eivät ole kokkeja vaikka molemmat elintarvikealalla työskentelevätkin, on myös kaikilla kulttuuriammattilaisilla oma spesifi osaamisensa. Toteutuessaan kulttuurilinjaus työllistäisi muun muassa sellaisia kulttuuriammattilaisia, jotka taitavat taiteen soveltavat muodot ja harrastajakentän opettamisen. Tulee siis huolehtia riittävästä ja oikeasuuntaisesta soveltavan taiteen ja pedagogisten opintojen perus- ja täydennyskoulutuksesta.clothes-peg-550875_1280

Muun muassa Vuokko Hovatta kantaa huolta siitä, että vaalilinjauksella kadotetaan taiteen kieli ja arvo. Taide muuttuu hyvinvoinnin ”kauppatavaraksi”. Tähän haluan tuoda muutamia näkökulmia.

Taiteen ”välineellistäminen” eli taiteen keinojen käyttäminen yhteiskunnan eri osa-alueilla on nostettu kulttuurin lippulaivaksi, jolla taiteen olemassa olon oikeutusta jopa saatetaan perustella. Kannatan lämpimästi soveltavan taiteen mahdollisuuksia, sillä sen sisällöllinen potentiaali on valtava. Osallisuus on tätä päivää ja soveltava taide antaa siihen mahdollisuuden.

Sen sijaan en kannata taiteen kielen tappamista välineellisyyden jyrän alla. ”Välineellistämisessä” tulee kuitenkin taiteen olla ensisijainen itseisarvo, jonka toteutumisesta me kulttuuriammattilaiset olemme vastuussa. Taide ”välineenä” onkin harhaan johtava termi ja saa kulttuurin vaikuttamaan hyvinvoinnin kauppatavaralta.

Kaikilla taiteen muodoilla on toteutuspaikasta, -muodosta ja yleisöstä riippumatta tarkoitus vaikuttaa, kehittää, herättää ajatuksia, tuottaa hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja keskustelua. Taiteen kieli toteutuu soveltavassa taiteessakin yhtä voimallisesti.

Esimerkiksi Pia Strandman on tutkinut laitoksissa tehtävää kulttuurista työtä väitöskirjassaan Vapautta vai vaikuttavuutta? Työn keskeisimpiä tuloksia oli että lopulta kulttuuriset tarpeet eli taiteen oma kieli on se, jotka asiakkaisiin eniten vaikuttivat. Samalla taide toimi välineenä moneen muuhun ja mahdollisti myös laitoksissa oleville taide-elämyksen.

Taiteen ja kulttuurin monipuolisuus on ainoa tie, jolla taide voi tänä päivänä saavuttaa yhteiskunnallisen tehtävänsä. Kulttuuri ei elä omassa kolossaan, vaan parhaimmillaan sen voimavarat ovat käytössä yli perinteisten sektori- ja hallintorajojen sekä taidelaitosten sisällä ja ulkopuolella. Taiteella voi olla aitiopaikka yhteiskunnallisena keskusvoimana, kun resurssit suunnataan monipuolisesti niin perinteisiin taidelaitoksiin kuin niiden seinien ulkopuolellakin tapahtuvaan työhön ja työhön käytetään kulttuurin ammattilaisia.soittaja_nettiin

Esimerkki tästä löytyy Ranskan Lyonin kulttuurityön mallista. Siinä kaupungin ylläpitävä moottori on taide ja kulttuuri, joka toimii tiiviissä yhteistyössä mm. opetus- ja sosiaalialan sekä järjestöjen ja asukkaiden kanssa. Koko kaupungin toimintaa kehitetään kulttuuri keskiössä, arvostaen taiteen omaa kieltä. Taide ei ole hyvinvoinnin kauppatavarana, vaan omana itsenään näkyy, kuuluu ja vaikuttaa ja on moottori kaupungin elämään, kehitykseen, keskusteluun. Se on osa infrastruktuuria, hallintoa ja hyvinvointia. Helsinkiläiset ovat jo käyneet bencmarkkaamassa omaa malliaan Lyonissa, joten lähellä ollaan täälläkin.

Kulttuurilla on merkitystä useampaan asiaan kuin arjessa moni ajatteleekaan. Haasteeksi lukijalle: vietä yksi päivä merkiten muistiin kaikki ympärillä ja mielessä oleva, mikä liittyy jotenkin kulttuuriin ja taiteeseen. Tulet huomaamaan, että taidetta on myös taidetalojen ulkopuolella, ihan siinä arjen elämässä kaupan kassalla, työpaikalla, kotisohvalla. Haastan myös miettimään mihin kulttuuri vaikutti sinussa – tapahtui se sitten perinteisessä tai soveltavassa muodossa. Miten taiteen kieli puhui?